Mitkä lait jarruttavat Suomen kasvua?

Asetus määrittelee rakennuksen ilmastoselvityksen ja rakennustuoteluettelon laatimisen menetelmät, laskentakaavat ja tietovaatimukset uudisrakentamisen hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arviointiin. - Tavoite on oikea (rakentamisen päästöohjaus), mutta asetus on poikkeuksellisen monimutkainen: 16 pykälää, 2 liitettä, useita yksityiskohtaisia laskentakaavoja (6§, 11§, 13§), päällekkäisiä tietolähteitä (kansallinen päästötietokanta TAI yleisesti hyväksytty menetelmä), ja velvoite kattaa erikseen valmistus, kuljetus, työmaa, vaihdot, purku, jätteenkäsittely, loppusijoitus, karbonatisoituminen, eloperäiset hiilivarastot ja tekniset hiilivarastot. Rakennustuoteluettelo (14§) vaatii jokaisen tuotteen tunnistetiedot, päästötiedot ja käyttöiän erikseen. Pienikin uudisrakennushanke vaatii erikoisasiantuntijan laskelman, jonka kustannus on arviolta 3 000–10 000 €/hanke. Noin 15 000 rakennuslupaa/v x arviolta 5 000 €/hanke = arviolta 75 M€/v. Yksinkertaistus: viitetalojen avulla voitaisiin tarjota yksinkertaistettu laskentapolku tyypillisille rakennuksille (pientalot, kerrostalot), jolloin yksityiskohtainen laskenta kohdistuisi vain suuriin tai epätyypillisiin hankkeisiin. Tämä vähentäisi laskentavelvoitteiden piirissä olevien hankkeiden määrää arviolta 60 %.

Asetus määrittää rakentamisen suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokat (vähäinen, tavanomainen, vaativa, erittäin vaativa, poikkeuksellisen vaativa) sekä niissä edellytettävät koulutukset. - Asetus sisältää 5 vaativuusluokkaa 11 eri tehtävätyypille, mikä tuottaa käytännössä 55 luokitusyhdistelmää. Vaativuusluokkien väliset erot ovat usein epämääräisiä adjektiiviportaita ('korkeat' vs. 'erittäin korkeat' vs. 'poikkeuksellisen korkeat'), joiden soveltaminen jää rakennusvalvonnan tulkinnan varaan. Kolme luokkaa (vähäinen, tavanomainen, vaativa) kattaisi 95 % hankkeista selkeämmin. Lisäksi samaa rakennetta – tavanomainen/vaativa/erittäin vaativa/poikkeuksellisen vaativa – toistetaan lähes sanasta sanaan 8 suunnittelualalle ja 3 työnjohtotehtävälle, mikä tuottaa yli 40 pykälää olennaisesti samalla sisällöllä. Yksinkertaistaminen 3 vaativuusluokkaan ja yhteisiin yleissäännöksiin vähentäisi pykälien määrän arviolta 40:stä 15:een, selkeyttäisi tulkintaa ja vähentäisi rakennusvalvontojen luokitteluharkintaan kuluvaa aikaa. Arviolta 333 rakennusvalvontaa x 20 h/v luokituskiistoja x 50 €/h = 333 000 €/v säästöpotentiaali.

Laki toteuttaa 8-vuotisen kokeilun (2026–2033), jossa enintään 40 ammatillisen koulutuksen järjestäjää saa laajennetut järjestämisluvat ja siirtyy neuvottelumenettelyyn perustuvaan toiminnanohjaukseen. - Kokeilun tavoite (joustavammat järjestämisluvat, laadun parantaminen) on oikea, mutta rakenne on tarpeettoman raskas: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus pisteyttää hakijat (9 §), OKM jakaa Suomen alueisiin, valitsee enintään 40 järjestäjää, käy neuvottelumenettelyn 4 vuoden strategiakausittain (10 §), seuraa ja arvioi tavoitteita, ja koko kokeilu arvioidaan erillisesti (14 §). Kokeiluun ei-valitut jatkavat vanhalla järjestelmällä, jolloin syntyy rinnakkainen kahden raiteen hallintomalli 8 vuodeksi. Jos kokeilu onnistuu, se olisi pitänyt toteuttaa suoraan pysyvänä lakimuutoksena ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (531/2017). Nyt 40 neuvottelumenettelyä x 2 strategiakautta = 80 neuvottelukierrosta OKM:ssä + pisteytys + aluejakoprosessi + erillisarviointi. Arviolta 5 henkilötyövuotta/v ministeriössä ja arviointikeskuksessa = arviolta 500 000 €/v. Yksinkertaistetaan: toteutetaan joustavammat järjestämisluvat suoraan pysyvänä lakimuutoksena kaikille järjestäjille ilman kokeilukehystä, tai vähintään vähennetään neuvottelumenettelyn raskaus poistamalla erillinen pisteytysprosessi ja aluejakomenetelmä.

Asetus määrittelee yliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen tavoitteet, painoalueet ja valtakunnallisen arviointiryhmän tehtävät ja kokoonpanon. - Arviointiryhmän kokoonpanovaatimus (5 §) on liian laaja: THL, osaamiskeskukset (11 kpl), sosiaalityön yliopistoyksiköt, ammattikorkeakoulut, Suomen Akatemia ja sote-palvelujärjestelmän edustajat – yhteensä arviolta 20–30 jäsentä. 4-vuotinen toimikausi ja laajat seuranta-, lausunto- ja tiedonlevitystehtävät (4 § 5 kohtaa) tekevät ryhmästä raskaan suhteessa jaettavan rahoituksen kokoon. Kokoonpanon supistaminen esim. 8–10 jäseneen ja tehtävälistan rajaaminen rahoitusesitykseen ja laadun arviointiin riittäisi.

Asetus perustaa oikeusministeriön yhteyteen rikoksentorjuntaneuvoston, jossa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään 16 muuta jäsentä varajäsenineen, ja määrittelee sen tehtävät rikollisuuden ehkäisyssä. - Puheenjohtaja + varapuheenjohtaja + 16 jäsentä + 18 varajäsentä = 36 henkilöä neuvoa-antavassa elimessä, jolla ei ole päätösvaltaa. Tehtävälista (10 kohtaa) on laaja mutta tuotokset ovat lausuntoja, tilannekuvia ja ohjelmien valmistelua – samat tehtävät hoitaa 8 jäsenen neuvostolla ilman varajäseniä. 36 henkilöä x arviolta 4 kokousta/v x 300€/kokous (matkat, valmistelu) = arviolta 43 200€/v pelkissä kokouskuluissa, plus jaostot ja työryhmät. Pienennetään 18 jäsenestä + 18 varajäsenestä 8 jäseneen ilman varajäseniä.

Asetus perustaa hyvinvointialueneuvottelukunnan (33 jäsentä + 30 varajäsentä), joka koordinoi valtion ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. - 33 varsinaista jäsentä + 30 varajäsentä = 63 henkilöä neuvoa-antavassa neuvottelukunnassa. Lisäksi jaostoja ja asiantuntijoita. Hyvinvointialueita on 21 + Helsinki + HUS = 23 aluejäsentä, mikä on perusteltua, mutta 7 ministeriöedustajaa 5 eri ministeriöstä on runsas. Neuvottelukunnan kokoonpano voitaisiin supistaa esim. 20 jäseneen (yksi per alue-edustajaryhmä 10 kpl + ministeriöedustus 5 + puheenjohtajisto 3), mikä keventäisi kokousorganisaatiota. Arviolta 63 henkilöä x 4 kokousta/v x 300€/kokous = 75 600€/v; supistetulla mallilla säästö arviolta 30 000€/v.

Asetus mahdollistaa eläinten hyvinvointikorvaussitoumuksen antamisen vuodelle 2025. - Vastaava asetus annetaan joka vuosi erikseen (2023, 2024, 2025.) käytännössä identtisellä sisällöllä – vain vuosiluku vaihtuu. Pysyvä asetus automaattisella vuosittaisella voimassaololla poistaisi tarpeen antaa uusi asetus joka vuosi. Nyt valtioneuvoston käsittely, lausuntokierros ja säädösvalmistelu toistetaan turhaan vuosittain, arviolta 10 000–20 000 € vuodessa hallintokustannuksina.

Laki täytäntöönpanee EU:n kryptovaramarkkina-asetuksen (MiCA, EU 2023/1114) kansallisesti, määrittää Finanssivalvonnan toimivaltaiseksi viranomaiseksi ja säätää kryptovarapalvelun tarjoajien salassapidosta, asiakasvarojen suojasta, markkinoinnista ja seuraamuksista. - Pakollinen EU:n MiCA-asetuksen kansallinen täytäntöönpano – laki ei luo ylimääräistä sääntelyä vaan toteuttaa EU-velvoitteet, nimeää valvontaviranomaiset (Finanssivalvonta, Rahoitusvakausvirasto) ja säätää tarvittavat kansalliset täydennykset kuten salassapito, seuraamukset ja siirtymäsäännökset.

Asetus säätelee työntekijöiden suojelua syöpäsairauden vaaraa aiheuttavilta, perimää vaurioittavilta ja lisääntymiselle vaarallisilta tekijöiltä työssä, mukaan lukien raja-arvot, riskien arviointi ja torjuntatoimenpiteet. - Asetus toimeenpanee EU:n CMR-direktiivin 2004/37/EY muutoksineen (mm. direktiivit 2022/431 ja 2024/869), joka edellyttää kansallista täytäntöönpanoa – raja-arvot ja liitteet vastaavat suoraan direktiivin vaatimuksia eikä merkittävää kansallista ylisääntelyä ole.

Laki toimeenpanee EU:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) IV a luvun mukaisen fossiilisten polttoaineiden jakelun päästökaupan (EU ETS2) rakennusten, tieliikenteen ja eräiden muiden toimialojen osalta Suomessa. - Suora EU:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY, muutettu direktiivillä 2023/959) IV a luvun kansallinen täytäntöönpano – ETS2-järjestelmä alkaa 2027 ja jäsenvaltioiden on perustettava kansallinen lainsäädäntökehys. Laki noudattaa direktiivin rakennetta (päästöluvat, tarkkailu, raportointi, todentaminen, päästöoikeuksien palautus, huutokaupat, seuraamukset) eikä sisällä merkittävää kansallista ylisääntelyä. Energiavirasto toimii ainoana viranomaisena, mikä on tehokas ratkaisu.