Puhutaan Suomen lainsäädännöstä.

Taksitaksa - valtio määrää kaikki taksihinnat: perusmaksu, km-hinta, odotusmaksu, lisämaksut. - Valtio määrää taksihinnat yksityiskohtaisesti: perusmaksu 3,70€, km-hinta 0,82–1,07€, odotusmaksu 19,20€/h, iltalisä, viikonloppulisä, ennakkotilauslisä. Koko hintarakenne estää kilpailua. Vapaa hinnoittelu riittää. Säästö: arviolta 50M€/v.

Apteekkiverolaki määrää apteekkien maksavan progressiivisen liikevaihtoihin perustuvan erityisveron valtiolle. - Apteekkivero on sektorispesifinen lisävero, jota ei peritä miltään muulta toimialalta. Se rankaisee apteekkeja liikevaihdosta eikä voitosta – progressiivinen asteikko (6,10–11,20 %) estää apteekkien kasvua ja investointeja. Vero on seurausta säännellystä lääketaksa-järjestelmästä: valtio säätelee lääkkeiden hinnat ja katteet ja perii sitten osan katteesta takaisin erityisverona. Tämä on kiertokulku, joka voitaisiin korvata suoraan lääketaksan alentamisella, mikä laskisi lääkkeiden hintoja kuluttajille. Apteekkiveron tuotto on arviolta 200 M€/v. Vero lukitsee nykyisen monopolirakenteen: se tekee pienet apteekit suhteellisesti edullisemmiksi ja suuret kalliimmiksi, mikä estää mittakaavaetujen hyödyntämistä. Lisäksi liikevaihtopohjaisuus tarkoittaa, että vero kohdistuu myös tappiollisiin apteekkeihin. Yksikään muu EU-maa ei peri vastaavaa liikevaihtoihin perustuvaa progressiivista erityisveroa apteekkitoiminnalta. Oikea ratkaisu on lääketaksan uudistaminen alaspäin ja apteekkiveron kumoaminen – lopputulos on sama valtiontulokertymä mutta alemmat lääkehinnat.

Henkilövuokra-autojen kuljetusmaksut - valtio määrää taksihinnat. - Valtio määrää taksihinnat: perusmaksu, km-hinta, odotusmaksu, yölisä, viikonloppulisä, tilauslisä. Estää kilpailua. Vapaa hinnoittelu riittää. Säästö: 50M€/v.

Taksiliikenteen enimmäishinnat - valtion määräämät kuluttajahinnat taksille. - Valtio määrää taksihinnat: perusmaksu, kilometrihinnat, odotushinnat, iltalisät, viikonloppulisät. Taksijärjestelmä vaatii luvan + hintasääntelyn - estää kilpailua ja innovaatiota. Vapaa hinnoittelu + avoin kilpailu riittää. Säästö: arviolta 50M€/v (kilpailun tuoma tehokkuus).

Valtiovarainministeriön asetus, joka säätää arvopaperimarkkinalain 3–5 luvussa tarkoitettujen esitteiden sisällöstä, rakenteesta, julkaisemisesta ja tiivistelmävaatimuksista sekä erityissäännöistä alle 5 M€ tarjouksille. - EU:n esiteasetus (2017/1129), joka on suoraan sovellettavaa oikeutta, korvasi esitedirektiivin ja säätelee esitteiden sisältöä, rakennetta ja julkaisemista kattavasti heinäkuusta 2019 alkaen. Tämä asetus perustuu kumottuun esitedirektiiviin (2003/71/EY) ja toistaa tai on ristiriidassa EU-asetuksen kanssa. Alle 5 M€ tarjousten kansallinen sääntely (1 §:n 2 momentti, 9 § ja 2–3 luku) asettaa esitevaatimuksia pienille tarjouksille, jotka EU-asetuksen mukaan ovat vapautettuja esitevaatimuksesta (artikla 1(3)) – tämä nostaa suoraan pk-yritysten pääomanhankintakustannuksia. Arviolta 50–100 pientä tarjousta vuodessa kärsii ylimääräisistä 20 000–50 000 € esitekustannuksista per tarjous, kokonaiskustannus arviolta 1–5 M€/v. Koko asetus tulisi kumota ja korvata tarvittaessa EU-asetuksen mukaisella kevyemmällä sääntelyllä.

Asetus säätää taksiliikenteen enimmäishinnat (perusmaksu, kilometrimaksu, odotusmaksu ja lisämaksut) sekä taksamittarin käyttösäännöt. - Taksiliikenteen hintasääntely kumottiin tosiasiallisesti 1.7.2018 voimaan tulleella liikennepalvelulailla (320/2017), joka vapautti taksihinnoittelun. Tämä asetus on joko kuollutta kirjainta tai muodostaa ristiriidan voimassa olevan lain kanssa. Enimmäishintasääntely estää hintakilpailua molempiin suuntiin: halvemmat toimijat eivät voi erottautua ja kalliimmat erikoispalvelut eivät synny. Kiinteät taksaluokat (I–IV matkustajamäärän mukaan), ennakkotilausmaksun kiellot tietyissä kuljetuksissa ja yksityiskohtaiset taksamittarisäännöt rajoittavat uusien liiketoimintamallien (esim. dynaaminen hinnoittelu, sovelluspohjainen tilaus) kehittymistä. Kustannus: sääntelyn noudattamisvalvonta, mittarien sinetöinti ja hintatarkastukset arviolta 0,5–1 M€/v kunnille ja viranomaisille; kilpailun rajoittamisesta johtuva tehokkuustappio markkinoilla arviolta useita miljoonia euroja vuodessa.

Linja-autoliikenteen sarjalipputaksat - valtio määrää bussilippujen hinnat. - Valtio määrää bussilippujen hinnat. Estää kilpailua joukkoliikenteessä. Vapaa hinnoittelu riittää. Säästö: 10M€/v.

Bussiliikenteen sarjalipputaksat - valtio määrää hinnat. - Valtio määrää bussihinnat. Estää kilpailua. Vapaa hinnoittelu riittää. Säästö: 10M€/v.

Linjaliikenteen sarjalipputaksat - valtio määrää bussilippujen hinnat. - Valtio määrää bussilippujen hinnat: sarjalipun hinta, matkakohtainen alennus. Estää kilpailua ja innovaatiota joukkoliikenteessä. Vapaa hinnoittelu ja kilpailutus riittää. Säästö: arviolta 10M€/v.

Alkoholilaki säätelee alkoholipitoisten aineiden valmistusta, maahantuontia, myyntiä, anniskelua, markkinointia ja valvontaa Suomessa, mukaan lukien Alkon vähittäismyyntimonopolin. - Laki sisältää useita merkittäviä kasvun esteitä: 1) Alkon monopoli yli 5,5 % alkoholijuomien vähittäismyynnissä (§6, §17) estää kilpailun ja uusien yritysten markkinoille tulon – tämä koskee noin 1,5 mrd € markkinaa. 2) Anniskelulupajärjestelmä edellyttää erillistä lupaa jokaiselle myyntipaikalle (§18), vaikka elinkeinonharjoittajan luotettavuus on jo kerran todennettu. 3) Vähittäismyyntilupa rajoitetaan elintarvikeliikkeisiin (§17) – erikoismyymälät (viinikaupat) eivät ole mahdollisia. 4) Markkinointirajoitukset (§50–52) ovat EU:n tiukimpia: väkevien juomien mainonta on kokonaan kielletty, mietojenkin mainonta rajattu voimakkaasti, mikä haittaa erityisesti pienpanimoiden ja tilaviinitilallisten liiketoimintaa. 5) Anniskelun aikarajoitus klo 01:30/04:00 (§43) ja velvoite keskeyttää myynti klo 09:een (§17, §43) rajoittaa ravintola-alan liikevaihtoa. 6) Valvira + 6 aluehallintovirastoa = päällekkäinen lupahallinto (§7–8). Tilaviinin ja käsityöläisoluen valmistajien ulosmyyntioikeus (§17) ja tuotantorajat (100 000 l / 500 000 l) rajoittavat pienvalmistajien kasvua. Alkon monopolin poistaminen ja lupajärjestelmän keventäminen ilmoitusmenettelyksi vapauttaisi kilpailua ja vähentäisi hallintokustannuksia.